Sanottua

• Desibeli.net levyarvio Tuomas Tiainen ****
• Desibeli.net sinkut Ilkka Valpasvuo
• Tätä haluan kuunnella Liisa Honkakoski
• Hevimetalliosaston mandoliinimies säväytti asenteella Arto Jokela
• Aikuisen miehen tarinoita Sari Ohinmaa

Tätä haluan kuunnella

"Kaikki laulut, omat ja vieraan.
Saa vain tuntemaan.
Sinua kaipaan."

Jos olisin juuri rakastunut, haluaisin kuunnella "Kunhan vain tuut" yhä uudestaan. Sitten haluaisin tutustua laulun tekijään.

En pidä kokoelman nimestä (mutta ymmärrän täydellisesti, mitä Antti tarkoittaa kirjoittaessaan "valoa, varjoa, pidä tarjolla") ja äidinkielen opettajan punakynäni haluaisi vetää henkselit muutaman kielikuvan yli, mutta kaikesta muusta pidän. Näin äkkipäätään en keksi mitään, mikä erottaa vaikkapa "Kunhan vain tuut"-biisin radiossa soivista saman genren hittibiiseistä.

Viiden laulun kokonaisuudesta tulee hyvä, elämään luottavainen olo. Kokoelman koukuttavin kertosäe "Tässä nyt ja tästä eteenpäin" nousee itsestään selvästi Antin laululyriikan tarjoamaksi elämänohjeeksi. Olo, vire, mielikuvamaailma, tunnelma tyylilaji – whatever – vaihtuu mukavasti biisistä toiseen, mutta "elämä on ihana seikkailu" -pohjavire pysyy. Koko hieno taustabändi kuulostaa sitä paitsi ihan Antin sukulaissieluilta.

CD:n voi kuunnella muutaman kerran vain pelkästään taustoihin keskittyen. Siitäkin löytyy koukuttavia sävelkuluja, joita jää odottamaan ja jotka jäävät muistiin svengaamaan. Tämänikäiselle hieman Anttia vanhemmalle kuuntelijalle taustamusiikki on korvia hivelevää ja se nostaa mielikuvia milloin 70-luvun parhaista musiikkihetkistä, milloin ensimmäisistä tansseista Vihannin nuorisoseuralla.

Voisin vaikka heti ehdottaa paria muutosta (mutta vain paria) Antin kielikuviin, mutta pidän kovasti tällaisesta raskaalla kädellä kirjoitetusta laululyriikasta. On mukava, että laulujen sanat kertovat jotain totta lauluntekijän suhteesta elämään ja maailmanmenoon. Samanlainen vakavamielinen asenne kirjoittamiseen kommenttina elämästä tulee esille myös Antin mopopoikalauluissa, joita hän tekee Kopsan Mopopoika -elämässään.

Myös se miellyttää, että kaikki CD:llä on tehty huolellisesti ja "arvokkaasti". Antin lisäksi kaikki muusikot ovat ammattilaisia ja he ovat onnistuneet löytämään musiikista Antin hengen ja yhdessä Antin kanssa onnistuneet tekemään juuri sen, mistä "pikkukylän poika" 60-luvulla radiota kuunnellessaan ja peilin edessä kitaran kanssa keimaillessaan haaveili. Eihän tämä Antille tietenkään ensimmäinen kerta ole, mutta se onkin sitten toinen tarina.

"Kunhan vain tuut" on mielestäni kokoelman ehdoton ykkönen joka suhteessa. Antin tapa laulaa istuu siihen täydellisesti, ja kaikki muukin siinä on kohdallaan ja mainiota. Eniten kokoelmassa pidän kuitenkin siitä ehdottoman hyvästä ja lämpimästä olosta ja hyvästä svengienergiasta, jonka viiden biisin kuuntelemisesta saa. Laulaja, sanoittaja, säveltäjä, kitaristi ja hyvä tyyppi Antti Mattila, äläpä nyt toista kertaa pidä näin pitkää taukoa levyjen välillä.